Siskonmakkarat

Tänään koitti taas lähes terapiaan verrattava päivä: siskoni saapui meille lakatuttamaan kyntensä! Luvassa siis hyvyyden kulminaatiopiste: mainiota höpötysseuraa, mokkapaloja tuplapäällysellä ja kynsiennäpertelyä. Ah! Tällä kertaa delegoin poikani siksi aikaa jaloista pois, joten kynnet saatiin väännettyä ilman sen kummempia häiriötekijöitä.

Olin edellisenä iltana tehnyt itselleni kynnet ja siskoni halusikin varioida niistä itselleen mieluisat. Arvatkaapa kumpi on kumman käsi?

No minun leveistä keskisormen kynsistä ei voine erehtyä, minun kynteni ovat siis punaisella lakatut. Eilen ilmottauduttuani kynsikurssille, mieli teki jotain juhlavampaa, eikä vain kevyitä ranskalaisia. Lakaksi valikoitui China Glazen Cranberry Splash. Kyseisen lakan syvä tummanpuna ja satiininen pinta eivät pääse kyllä lainkaan oikeuksiinsa näissä kuvissa! 

Omien kynsieni tarvikkeet:

• OPI Acrylic Base coat
• China Glaze Cranberry Splash
• Koristeluihin Wet&Wild Valkoinen
• Oriflame Nailart Hopea
• Seche Vite
• Ohut sivellin
• Dotting tool
• Sairaasti bling blingejä <3

Sisko ihastui mattamustaan. Harmiksemme en omista (vielä) mattapäällyslakkaa, joten loppujen lopuksi hänen kynsistään tulikin kiiltävät. Mietin, josko en olisi laittanut päällyslakkaa ollekaan, mutta strassit kyllä vaatii sen pysyäkseen. Mattaisuudesta siis luovuttiin, mutta kiilto toikin tosi upean lopputuloksen. Erilaisen kuin alunperin suunniteltiin, mutta silti kivan!

Siskon kynsien tarvikkeet olivat muuten samat, mutta matta musta on Wet&Wildin Matte-sarjan musta (yllätys yllätys).

Naureskelimme, kun hyviä kuvia näistä meidän nakeista oli mahdotonta saada! Sormet ovat kyllä loppujenlopuksi aika hassut ulokkeet!

Ja taas huokaan katsellessani näitä omia, syvänpunaisia kynsiäni.. Osatapa valokuvata ja tuoda tuo upea väri myös tänne blogosfäärin puolelle! 

Valinnan vaikeutta

Kun etsin itselleni sopivaa paikkaa missä suorittaa rakennekynsitutkinto, sain huomata, että ala on aika villi. Kaikennäköistä on tarjolla: aina youtube-videoista monta tuhatta euroa maksaviin kursseihin, jotka lupaavat kuut taivaalta. Mistä sitten tietää mikä kurssi (tai video.. ehh..) takaa oikeasti riittävän tietotaidon ammatissa toimimiseen? Jaa-a. Minä päädyin tulevalle kurssilleni lopulta tutun suosituksen kautta ja toivon, että tein oikean valinnan. Siitä saatte raporttia, kun opetuspäivät ovat ohitse!

Minä toivon kurssiltani sitä, että opettamassa on oikeasti alan raudanluja ammattilainen, jolla on myös pedagogiset taidot hallussa. Se, että itse osaa, ei tarkoita tosiaankaan, että osaa myös siirtää tiedon eteenpäin. Itselleni tosi tärkeää on tekniikka-asioiden lisäksi myös hyvä perehdytys itse tuotteisiin, työturvallisuuteen ja hygieniaan. Olen ehkä ihan natsi näissä asioissa, kun haluan tietää tuotteista oikeasti ihan kaiken, mutta täytyyhän minun tulevaisuudessa pystyä hallitsemaan tuotetietous ihan kokonaan! Lisäksi käytyäni asiakkaana paikoissa, joista lähdin itse kynsinauhat verillä, en mielestäni turhaan vähättele sitä, että alalla toimii melkoisia amatöörejä. Ihan oikeasti, on paikkoja, joissa hygieniasta ei piitata karvan vertaa ja asiakkaan omat kynsiparat kokevat tosi kovia!  Sitten jos/kun kynsiä alan tekemään enemmän, haluan oikeasti pystyä luottamaan siihen, että tiedän oikeasti kaiken tarvittavan ja voin nauttien keskittyä itse tekemiseen. 

Koska kyseessä on käsityöammatti, oikeastihan sen oppii vasta tekemällä. Ja tekemällä paljon! Itselleni tärkeää kurssin valinnassa oli myös se, että todistusta ei saa helpolla, vaan on ihan oikeasti tehtävä töitä sen eteen ja sisäistettävä koko homma. Eikä niin, että rahat pois ja todistus käteen. Valitsemani kouluttaja tuntui tässäkin suhteessa pätevältä. Ennenkuin voin edes yrittää suorittaa loppukoetta, minun täytyy tehdä ensin 50 paria geelikynsiä ja 50 paria akryylejä. Se missä ajassa saan siis tutkintoni suoritettua, jää nähtäväksi.  

Nähtäväksi siis jää, olenko koulutukseeni tyytyväinen. Kellekään en aio kynsiä tehdä puutteellisilla taidoilla.

Uhhh, iihhana tulevaisuus

Tiedättekö sen tunteen, kun on juuri toteuttamassa omaa unelmaansa ja viime hetkellä hiipii pelko: "Mitä jos mä mogaan?!?" Mäpä tiedän!

Ilmottauduin tänään, vuosien harkinnan jälkeen kynsimuotoilija-kurssille. Ensimmäinen askel on nyt otettu. Joku päivä mä saan näpertää kynsien kanssa päivät pitkät! Siis miten siistiä?!

Viikon päästä alkaa mun matka kohti tutkintoa. Oon samaan aikaan megalomaanisen innoissani ja jännittynyt, mut samaan aikaan tiedän, et just näin tän kuuluukin mennä. Nyt mä oon valmis oppimaan lisää!

Blogi siirtyy siis pelkistä lakkailuista myös rakennekynsien ihmeelliseen maailmaan. Ehkä tästä tulee vähän niinkuin mun oppimispäiväkirja, josta toivottavasti tuleva kehitys on nähtävissä!

Käärmeskynnet

Melkein koko viikonlopun katselin rullaantuneita lakkauksia, jotka hetki hetkeltä näytti ällöttävämmiltä ja ihan rinnasta puristi! Heti kun sain tuupattua pojan nukkumaan, syöksyin oitis kehittelemään uusia kuvioita.

Menemme tänään katselemaan pojan kanssa käärmeitä läheiseen näyttelyyn ja ihan siltä pohjalta halusin jotain vihreää. Vihreäksi valikoitui Isadoran Beetle green, koska tiesin sen olevan tarpeeksi peittävä, hyvin levittyvä ja ihanan tummanvihreän sävyinen. Kärjet tehtyäni mietin, kuka pääsee syvänvihreän kaveriksi ja valitsin Tiia Vanhatapion Sangren. Viivoja maalatessani Sangren peittävyys jätti hieman toivomisen varaa, mutta pärjäsin.

Käärme näistä ranskiksista tuskin tulee ensimmäisenä mieleen, vaikka se ajatus päässä pyörikin, mutta söpöt näistä mielestäni tuli!

Ja nyt otan varovasti etten vaan näitä mene ruttaamaan!

Ranskis siskolle

Vaikka blogissani on ollut hiljaista ja olen ehtinyt sairastelemaankin, kokonaan kynsiharrastus ei ole kuitenkaan jäissä ollut. Siskoni pyysi, että lakkaisin hänen kyntensä. No, sehän sopii!

Sovittelimme molempien lapsien päiväuniajat yhteen ja toivoimme parasta. Yleensä olen voinut oman poikani unenlahjoihin luottaa, mutta tietenkin juuri tällä kertaa poika huhuili vaunuista jo puolen tunnin tirsojen jälkeen, juuri, kun olin alkanut hoitamaan kynsinauhoja. Tein siis kynnet yrittäen samalla viihdyttää taaperoa. Ei ollut ihan helppo nakki voin sanoa! :D

Siskoni on klassisten ja hillittyjen lakkausten ystävä, joten piristimme lakkausta vain pinkeillä ja hopeisilla koristeviivoilla. Kärkien kanssa sain hieman taistella, kun Mavalan valkoinen lakkani oli lopussa ja hieman kuivahtanut. Mavalan sivellin ei kuulu suosikkeihini, ihme töpö. Sain kuitenkin lakkaukset tehtyä ja siskokin tykkäsi!

Lakat:

• Essie All in one base
• Mavala White
• Essie Lovie Dovie
• Oriflame Nail art Silver
• Seche Vite

Alunperin tarkoitukseni oli tehdä perinpohjainen postaus tekovaiheista välineineen, mutta energisen taaperon herätessä suunnitelmat muuttuivat. Onneksi kynnet kuitenkin saatiin tehtyä ja molemmat olimme tyytyväisiä! 

Aikapulaa...

Vaikka lakkailu olisi kuinka rakas harrastus ja pitkien päivien palkinto, unohtuu se kuitenkin siinä pisteessä kun...

...pikkupoika itkee yöt tutin perään ja herää aamuisin viideltä
...koko perhe sairastaa viikko toisensa perään
...näistä kahdesta on selvitty, niin KEVÄTaurinko alkaa paistaa ja liikenevä vapaa-aika vietetään tuota valoilmiötä ihastellessa eikä lakkapulloja nuuhkiessa. Ihanaa!

Suonette siis anteeksi, täällä on eletty tavallista arkea :D

Tänään kuitenkin ehdin uppoutua kynsilakkojen lumoavaan maailmaan, tosin kaikki ei mennyt aivan kuin Strömsössä tälläkään kertaa. Tapahtui se kaikkein ärsyttävin juttu, mitä kynsiä lakatessa vaan voi: ryttäsin keskisormenlakkani pahemman kerran, puhumattakaan oikean käden lakoista. Dimangit vain lenteli kylpyhuoneen lattialle ja lakat rullasivat, kun olin pojan kanssa kylpemässä. Edes Seche Vite ei pysty kaikkeen! :D Tällaiset kynsistä kuitenkin tuli, ryttyineen kaikkineen:

Kynsistä voi myös huomata, että dotting toolini saapui Amerikoista! Postimies toi myös hyrräkaupalla timantteja, näihin kynsiin päätyivät oranssit ja mustat tähdet. 

Jos kynnet eivät olisi saaneet niin kovaa hittiä, kelpuuttaisin ne. Oranssi ei ollut ihan niin raikas kaveri mustalle kuin olisin toivonut, mutta ideasta pidin kovasti. Taputan myös itseäni olalle siitä, että onnistuin käyttämään dotting toolia jo hieman hallitummin.

Lakat:

• China glaze Strengthener & Growth Formula
• Depend nro 350
• Wet&Wild Matte: City of darks
• Seche Vite

Ystävänpäiväkynnet

Aion viettää tulevan ystävänpäivän näillä kynsillä, jotka juuri äsken väkersin. Tykkään ihan tolkuttomasti pinkin ja harmaan yhdistelmästä ja täytyy sanoa, että kyllähän se kynsilläkin toimii!

Inspiroiduin ystävänpäivästä ja Saara Sarvaksen tekemistä ystävänpäiväkynsistä niin paljon, että oli pakko söpöillä sydämillä. Haastoin itseni tekemään sydämen vapaalla kädellä, vaikka olen kaikkea muuta kuin hyvä piirtämään, vielä vähemmän kynsilakoilla! Tällaisen sain kuitenkin aikaiseksi koristamaan superleveää peukkuani! Ensikertalaiseksi olen tyytyväinen.

Lakkoina käytin samaa Essien lakkaa, mitä näissä ystävänpäiväkynsissä. Väri on vaan niin herkku! Harmaaksi pääsi Wild&mildin Lovely rat. Parivaljakko toimii!

Mitä piditte?

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Kuninkaallinen kaksikko

Kynsihurahduksen jälkeen minusta ja Seppälästä on tullut tosi hyviä kavereita. Minä annan Seppälälle pari euroa, Seppälä minulle kynsilakan. Nerokasta! Kynsiharrastus ei siis aina ole kallista.

Tiia Vanhatapion lakat ovat olleet minulle suuri löytö. Sävyt, pullo ja koostumus ovat olleet kaikki varsin laadukkaita ottaen huomioon huokean hinnan. Esittelen nyt lakat, jotka nähdessäni en epäröinyt hetkeäkään.

Tiia Vanhatapion Sangre on syvän violetti satiinilakka. Ensimmäisellä kerroksella tuntuu, että kynnelle jäisi kaljuja läikkiä, mutta toisella (tai maun mukaan kolmannella) kerroksella lakasta tulee peittävä ja väristä syvä. Sävy on luonnossa tummempi kuin allaolevassa kuvassa. Sangre on mielestäni tosi hyvä lakka, mutta aavistuksen liian pienen siveltimen takia se saa yhden tosi pienen miinuspisteen. Osaamattomuuteni kameroiden kanssa alkaa ärsyttää minua jo nyt, lakka on luonnossa niiiiin paljon parempi kuin kuvassa!

En pidä yleensä kultaisista lakoista tai kullasta ylipäätään. Fools goldin vaaleaan kullansävyyn olen kuitenkin lääpälläni! Se on juuri sopivan vaalea eikä kellerrä liikaa. Kuvassa näyttää, että koostumus olisi jopa glittermäinen, mutta luonnossa niin ei ole. Lakka on hyvin hienojakoinen, vaikka pinta onkin todella kiiltävä! Ja vaikka suti olikin tietty sama kuin Sangressa, pidän väristä niin paljon, että pieni kömpelyys unohtuu.

Arvatkaa pystyinkö olla tekemättä näistäkin lakoista ranskiksia? No en! Mutta eikö kultainen ja syvä violetti olekin aika mojova pari? Mietin olisinko koristellut kynsiä vielä jotenkin muuten, mutta jätin kynnet nyt näin.

Tilasin Jenkeistä kaikkea ihanaa koristeluun, arvatkaa kuka oottaa posteljoonia melkoisen malttamattomana! Paketin saavuttua varautukaa yliampuviin swarowski-ilotulituksiin!

"Mä meen jo makkariin..."

...ja mies tietää, että nyt ei kannata häiritä hetkeen, lepuutan hermojani buduaarini äärellä!

Ennen sain kuunnella tasaisin väliajoin nurinaa siitä, miten lakat ja muu "roina" (pah!) on ympäri kämppää, kunnes tajusin kehoittaa miestäni keksimään ratkaisun tilanpuutteelle. Ja katsokaa mikä kompleksi syntyi parin tuskaisan Ikea-reissun ja yhden illan nikkaroinnin jälkeen! Täydellinen kauneudenhoitopisteeni!

Itse pöytä on perus tietokonepöytä Ikeasta, Micke-sarjaa. Takalevyyn liimattiin palapeili ja peilin reunoille rakkaani asensi kuusi hehkulamppua. Täydellistä! Kaikki kosmetiikkani on nyt tiukassa järjestyksessä ja mikä parasta, tilaa uusille ostoksille jäi vielä reilusti... ;)


Pienelläkin budjetilla saa hankittua kivoja yksityiskohtia. Aikaisemmin koruni olivat kaappini pohjalla, enkä ikinä muistanut käyttää niitä, mutta nähdessäni Tigerissa korupuun neljällä eurolla, en epäröinyt hetkeäkään! Nyt korut ovat näkösällä!

Kynsilakat kakkulautasella? Onko herkumpaa ideaa olemassakaan! Tämän kakkulautasen nappasin mukaani samaisella retkelläni Tigeriin. Kakkulautanen on tällä hetkellä täpötäynnä, vaikka alunperin tarkoitus oli valita siihen herkuista herkuimmat. En pystynyt. Kuinka voisin valita lakoistani vain muutaman? Olkoon siis täynnä siihen asti kunnes aikuistun tai kevät tulee ja laitan lautasille jotkut ihanat kevät värit! Joo!! Ja mistä tietää, että mies TODELLA haluaa tehdä minut onnelliseksi? Hän asensi pöytään myös katkaisijan lampuille. Ei irtojohtoja! Pakko myöntää, että kätevä se on!

Käytössä olen huomannut, että kätevä on myös tuo tietokoneen piuhoille tarkoitettu aukko. Ensin ajattelin, että pysykööt auki, niin voi fööniä siitä ujuttaa. Teippasinkin siihen kuitenkin muovipussin, niin kaikki pieni roska, vanupuikot- ja laput voi heittää huoletta sinne ilman näkyvää roskista. Tykkään!

Täten siis vielä näin virtuaalisesti kiitän nikkaroijaa pöydästä, joka tekee minut epätavallisen onnelliseksi!

Ystävänpäivä on joka päivä

En malttanut olla tekemättä ystävänpäiväkynsiä jo nyt, kun postimies ilahdutti minua Livboxilla. Sieltä pompsahti nimittäin aivan herkullisen värinen pinkki, Essien Lovie Dovie, joka inspiroi heti! 

Harmitti vaan, kun idea oli parempi kuin toteutus, mutta menkööt. Sydämenmuotoa tapailevaa ranskista täytyy siis harjotella! Tattadadaa, tässä siis pre-ystävänpäiväkynteni!

Aluslakka: China Glaze Nail Strengthener & Growth Formula

Kärjet: Essie Lovie Dovie

Valkoinen: Oriflame Nail Art

Päällyslakka: Seche Vite

Heti näin bloggailun alkuun täytyy todeta, että valokuvaus on kyllä meikäläisen heikoimpia puolia, mutta onneksi Iphonen kamera on ihan kelpo peli. Mutta pahoittelen siis kuvien (huonoa) laatua!

Yleensä kynsiblogeissa näkee täydellisen mantelinmuotoisia kynsipetejä ja minulle sellaisia ei tosiaan ole suotu. Peukalon, keskisormen ja nimettömän kynsipedit on onnettoman lyhyet ja leveät ja tämä on aikaisemmin harmittanut minua niin paljon, että olen pitänyt kädet visusti piilossa. Itsevarmuuden karttuessa olen kuitenkin hyväksynyt hassut sormeni ja olen ylpeä niistä! Mitä sitä muutakaan voi? 

Rakkauteni ranskiksiin

Jos haluan tehdä jotain nopeaa...
...teen ranskiksen

Jos haluan tehdä jotain juhlavaa...
...teen ranskiksen

Jos haluan tehdä jotain ajatonta...
...teen ranskiksen.


Ranskalainen manikyyri on juuri sen takia lempparini, että vähän varioimalla sitä saa aina erilaisia ilmeitä. Pienellä muutoksella kynsien idea muuttuu täysin.

Tässä kuva viime kesältä tällaisesta ranskiksesta. Superiisi ja tykkäsin!

Sutasin siis (kuivan!) pohjalakan päälle Dependin French Liner-tussilla valkoiset kärjet ja Oriflamen veryme nail art-lakoilla viivat. En muista kuollaksenikaan pohja- tai päällyslakan merkkiä, mutta kumpaakin siis käytin. 

Näistä kynsistä koko kynsihulluttelu oikeastaan alkoi, joten olkaa lempeitä, kynsiharrastukseni on siis vielä aivan noviisin kengissä! Mitä piditte?

Lakkapullo aukeaa nyt!

Jos on syntynyt naiseksi, todennäköisyys kosmetiikkakärpäsen puraisulle on kohtalainen. Toisia tuo katala kärpänen puraisee oikein kunnolla, haukkaa oikein palasen. Minä kuulun näihin naisiin, jotka rakastavat hypistellä purkkeja ja purnukoita, analysoida INCI-listoja ja etenkin vertailla kynsilakkojen koostumuksia. Tunnen välillä huonoa omaatuntoa turhamaisuudestani hykerrellessäni uusi kynsilakka kädessäni malttamattomana milloin pääsen kokeilemaan sitä ensikertaa. Ranskalainen manikyyri vai koko lakkaus? Mitä koristeita? Kaikkea sitä ihminen miettiikin!

Tämä blogi käsittelee siis pääasiallisesti kynsiä, mutta syrjähyppyjä muun kosmetiikan pariin tulee varmasti. Tervetuloa siis mukaan asetonihöyryiseen maailmaani!