Minä toivon kurssiltani sitä, että opettamassa on oikeasti alan raudanluja ammattilainen, jolla on myös pedagogiset taidot hallussa. Se, että itse osaa, ei tarkoita tosiaankaan, että osaa myös siirtää tiedon eteenpäin. Itselleni tosi tärkeää on tekniikka-asioiden lisäksi myös hyvä perehdytys itse tuotteisiin, työturvallisuuteen ja hygieniaan. Olen ehkä ihan natsi näissä asioissa, kun haluan tietää tuotteista oikeasti ihan kaiken, mutta täytyyhän minun tulevaisuudessa pystyä hallitsemaan tuotetietous ihan kokonaan! Lisäksi käytyäni asiakkaana paikoissa, joista lähdin itse kynsinauhat verillä, en mielestäni turhaan vähättele sitä, että alalla toimii melkoisia amatöörejä. Ihan oikeasti, on paikkoja, joissa hygieniasta ei piitata karvan vertaa ja asiakkaan omat kynsiparat kokevat tosi kovia! Sitten jos/kun kynsiä alan tekemään enemmän, haluan oikeasti pystyä luottamaan siihen, että tiedän oikeasti kaiken tarvittavan ja voin nauttien keskittyä itse tekemiseen.
Koska kyseessä on käsityöammatti, oikeastihan sen oppii vasta tekemällä. Ja tekemällä paljon! Itselleni tärkeää kurssin valinnassa oli myös se, että todistusta ei saa helpolla, vaan on ihan oikeasti tehtävä töitä sen eteen ja sisäistettävä koko homma. Eikä niin, että rahat pois ja todistus käteen. Valitsemani kouluttaja tuntui tässäkin suhteessa pätevältä. Ennenkuin voin edes yrittää suorittaa loppukoetta, minun täytyy tehdä ensin 50 paria geelikynsiä ja 50 paria akryylejä. Se missä ajassa saan siis tutkintoni suoritettua, jää nähtäväksi.
Nähtäväksi siis jää, olenko koulutukseeni tyytyväinen. Kellekään en aio kynsiä tehdä puutteellisilla taidoilla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti